...it's time to run! Tai sitten ei:)

Perillä Carlowssa ja oleellisimmat asiatkin alkavat olla hoidossa. Mutta aloitetaan matkustuksesta:)

Kone jolla oli tarkoitus matkustaa Suomesta Lontooseen oli myöhässä jo saapuessaan, joten meidän lähtömme viivästyi yli 40:llä minuutilla. Jouduimme ilmeisesti myös odottamaan laskeutumista Heatrowlle, joten teimme muutaman spiraalin englannin ja rannikon välillä. Näytti, mutta ei tuntunut, hienolta koneessa olleilta ruuduilta, jotka näyttivät vihreällä raidalla lentoreittiämme. Kun lopulta laskeuduimme, alkuperäisestä melkein neljän tunnin vaihtoajasta eri terminaaliin jatkolentoa varten oli jäljellä enää vajaa tunti. Eli jalalla koreasti vaan ensin yhteysbussille ja sitten kolmen passintarkastuksen ja yhden turvatarkastuksen kautta etsimään mahdollista lähtöporttia.(paljastui nroksi 84) Portille päästäkseen sai kipittää melkoisen määrän käytäviä ja esittää passinsa ja lentolipunsa vielä kahdesti. Ja koko ajan kaikuivat hoputtavat kuullutukset. Onneksi kone odotti meidät vaihtajatkin ja lopulta laskeuduttiin Ikean kylttien loisteessa Dubliniin. Yö sujui rauhallisesti Metro Hotel Dublinissa ja aamulla suunta oli bussilla kohti Carlowta. Täytyy myöntää että maisema oli kovin tasaista ja maaseutumaista koko matkan. Carlown bussiasema hieman hätkäytti "laajudellaan", mutta kyllä täältä tuntuu bussia kulkevan.

En ollut saanut majapaikastani ketään kiinni puhelimella ja minulla ei ollut tietoa missä kyseinen paikka sijaitsisi, joten eikun istuskelemaan aseman penkille ja odottelemaan. Parin tunnin kuluttua totesin ettei tästä mitään tule ja marssin katua ylöspäin näkemääni B&B:n, joka oli myös ollut koulun tarjoamalla listalla. Vapaa huone löytyi kahdeksi yöksi ja asia oli kunnossa.
Tänään vierailin heti aamusta tulevalla koulullani ja sain samalla kuulla, että alkuperäisen majapaikkani isäntä oli joutunut eilen sairaalaan ja täten kukaan ei ollut paikalla vastaamassa puhelimeen. Paikan emäntä oli kovasti pahoillaan ja kaikki tuntuivat olevan sitä mieltä että kamalaa kuinka minut oli nyt niin unohdettu. Totesin vain, että sattuuhan sitä ja sainhan kuitenkin majapaikan helposti joten huolta asian suhteen ei ollut.
Kouluvierailun jälkeen yritin kovasti metsästää Burrin Streettiä, jonka varrella olisi mahdollinen asuntoni. Asiaa olisi kovasti helpottanut, jos irlantilaiset harrastaisivat kadunnimien merkkaamista kylteillä. Nyt katujen tunnistaminen on täysin oman päättelykyvyn varassa. Tästä selvittyäni pääsin näkemään asuntoa ja täyttämään sopimusta. Asunnon jälkeen asioiden hoitaminen jatkui puhelinliittymän ja tietokoneen lataukseen sopivan adapterin etsimisellä.
Lista tehtävistä asioista on vielä pitkä, mutta eiköhän huomennakin kerkiä, joten luultavasti aika ottaa rennosti ja nauttia muutama minicupcake tv:tä katsellen.

+Lisäsin sivupalkkiin suoran linkin Photobucketin kuva-albumiin, jonne laittelen kuvia reissusta. Kaikkia kuvia en laita esiin blogiin, joten kannattaa kurkkailla välillä siihenkin suuntaan.